Kuinka se menee niin nopeasti?
Vastahan minä olin pieni lapsi vailla murheita.
Vastahan minä päätin ala-asteen ja siirryin aivan uuteen maailmaan yläkoulun kautta.
Vastahan minä kokettelin rajojani teininä ja tein enemmän ja vähemmän järkeviä asioita.
Vastahan minä tulin täysi-ikäiseksi.
Vastahan minä avasin silmäni.
Kuinka paljon aikaa ihminen tarvitsee löytääkseen itsensä?
Minä tiedän hyvin, mitä ja millainen minä haluasin vielä jonain päivänä olla. Olen iloinen siitä, että olen saanut paljon niitä asioita pois elämästäni, jotka estivät minua tulemasta sellaiseksi kuin haluan. Tai pystyn olla jo paremmin välittämättä niistä. Näihin kuuluvat muun muassa aivan liian kauan kestänyt suhde, joka lytisti itsetuntoni äärimmäisen heikoksi sekä perhe- ja erilaiset kaverisuhteet.
Olen iloinen myös siitä, että pikkuhiljaa pystyn luottamaan enemmän itseeni. Pystyn jo paremmin asennoitumaan itselleni hyödyllisellä tavalla. Tiedän, että ne jotka eivät usko minuun, eivät ole oikeita ystäviäni. Se ei ole helppoa, eikä se aina onnistu läheskään toivotulla tavalla. Hyvinä päivinä voin kuitenkin katsoa peiliin ja sanoa, että kaiken sen jälkeenkin, mitä minulle on tapahtunut, minä voin vielä onnistua ja näyttää kaikille niille, jotka koskaan uskalsivat epäillä kykyjäni. Huonot päivät ovatkin sitten aivan toinen luku. Suurinosa päivistä on niitä, jolloin ajattelen olevani aivan keskiverto. Onnistun ehkä ja mitä todennäköisemmin en onnistu. Yritän aina parhaani, mutta usein se ei ole riittänyt. Toivottavasti pian siihenkin tulisi muutos.
Mutta se aika. Nyt olen 20- vuotias. Olen nuori ja minulla on koko elämä edessäni.
En ehkä ole vielä löytänyt omaa tietäni. Olen oikean tien läheisyydessä ja kenties löydän sen piankin. Joka tapauksessa oikoreittiä mihinkään ei ole.
Aikaa on kulunut paljon ja välillä mielessäni on, että mikä ihme minun tarkoitukseni tässä maailmassa on? Muilla on tässä vaiheessa elämää takanaan jo vaikka ties mitä. Minä olen tuhlannut aikaani jossakin takapajulassa. Aina olen uneksinut, mutta siihen se on jäänyt. Ja juurikin siihen on tultava loppu. On pakko alkaa elää viimeinkin.
Olen kuitenkin varma, että kaikki tämä tapahtuu syystä.
En ehkä olisi tällainen ilman tätä menneisyyttä. En pidä kaikesta siitä, miten elämä on muokannut luonnettani, mutta ehkäpä tulevaisuus kompensoi menneisyyttä.
En ole samanlainen kuin valtaosa nykynuorista. Enkä halua koskaan ollakaan.
Sen takia oman identiteettini rakentaminen on työläämpää.
Deal with it. Minä aioin toteuttaa unelmani ja tulla onnelliseksi.
Aivan sama mitä muut sanovat.
Tähän loppuun haluan vielä jakaa kirjeen, jonka isäni oli sujauttanut matkalaukkuuni mukaan vuonna 2008, kun lähdin Saksaan kahdeksi viikoksi oppilasvaihtoon:
"Iina!
Siitä on niin kovin vähän aikaa, kun talvella nostin sinut ison kiven päälle pulkkaan ja annoin vauhtia. Kömmit paksussa lumessa takaisin ja kiljuit että vielä, vielä. 'Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Siemen niin pian maasta itää...' kuten maitokuski Tevje lauloi tyttärilleen viulunsoittaja katolla musikaalissa. Myös hän oli tyttäristään ylpeä, kaiken kurjuuden keskelläkin. Sanoin sulle aina pienenä ollessasi, että iso ja pahakin maailma alkaa tuosta meidän nurkalta. Ja niin se on, ei sen väliä missä lentelet, keski-euroopassako, vai Salen pysäkillä. Fiksut pärjää aina, lähellä tai kaukana. Ja avuttomat joutuu yhtä hyvin missä tahansa. Mielestäni kuulut fiksuihin. Vaikka pienenä olit niin vauhdikas, että olisit kadottanut pääsikin, ellei se olisi kiinni kaulassa. Muista opiskella siellä tosissasi, niin pääset vielä lentelemään moniin paikkoihin. Pidä huolta tavaroistasi ja ystävistäsi. Älä vahingoita itseäsi äläkä muita. Pysy rauhallisena jos tulee ongelmia, niillä on tapana selvitä. Älä tuhlaa rahoja ja malta ensimmäisinä päivinä varsinkin ostelemista, koska kumminkin löydät jotain kivempaa myöhemmin. Kohtele sijaisperhettäsi kunnioittavasti äläkä ärhentele. Ota ruokaa vähän, että jaksat syödä kaiken ja sitten vasta lisää jos pidät. Ja sitten jos tulee kaipaus kotiin ja kotisuomeen, kirjoita runo ja pura siihen tunteesi. Olet ajatuksissamme koko ajan. Rukousten lapsi ei joudu hukkaan. Laita joskus jotain viestiä. Saat pullaa ja mehua kun tuut takas. T: isä"
Siitä on niin kovin vähän aikaa, kun talvella nostin sinut ison kiven päälle pulkkaan ja annoin vauhtia. Kömmit paksussa lumessa takaisin ja kiljuit että vielä, vielä. 'Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Siemen niin pian maasta itää...' kuten maitokuski Tevje lauloi tyttärilleen viulunsoittaja katolla musikaalissa. Myös hän oli tyttäristään ylpeä, kaiken kurjuuden keskelläkin. Sanoin sulle aina pienenä ollessasi, että iso ja pahakin maailma alkaa tuosta meidän nurkalta. Ja niin se on, ei sen väliä missä lentelet, keski-euroopassako, vai Salen pysäkillä. Fiksut pärjää aina, lähellä tai kaukana. Ja avuttomat joutuu yhtä hyvin missä tahansa. Mielestäni kuulut fiksuihin. Vaikka pienenä olit niin vauhdikas, että olisit kadottanut pääsikin, ellei se olisi kiinni kaulassa. Muista opiskella siellä tosissasi, niin pääset vielä lentelemään moniin paikkoihin. Pidä huolta tavaroistasi ja ystävistäsi. Älä vahingoita itseäsi äläkä muita. Pysy rauhallisena jos tulee ongelmia, niillä on tapana selvitä. Älä tuhlaa rahoja ja malta ensimmäisinä päivinä varsinkin ostelemista, koska kumminkin löydät jotain kivempaa myöhemmin. Kohtele sijaisperhettäsi kunnioittavasti äläkä ärhentele. Ota ruokaa vähän, että jaksat syödä kaiken ja sitten vasta lisää jos pidät. Ja sitten jos tulee kaipaus kotiin ja kotisuomeen, kirjoita runo ja pura siihen tunteesi. Olet ajatuksissamme koko ajan. Rukousten lapsi ei joudu hukkaan. Laita joskus jotain viestiä. Saat pullaa ja mehua kun tuut takas. T: isä"
Kommentit