Let's face it: there's this one awesome guy I'm in love with...
Jep, ja tottahan toki minulla on niin karsea tuuri, että kun viimein olen löytänyt sellaisen ihmisen jonka eteen olisin valmis tekemään kaikkeni, hän ei olekaan sellainen tyyppi joka ajattelee minusta samoin.
Eipä sille mitään voi.
En voi, enkä edes halua estää häntä toteuttamasta unelmiaan. 
Eikä hän uskottavasti muutenkaan pystyisi seurustelemaan kanssani, vaikka ilmeisesti pitääkin minusta jollakin tapaa. 

Joka päivä mietin, kuinka paljon haluisinkaan kertoa hänelle syvemmistä tunteistani. En kuitenkaan pysty. En osaa.
Pelkään liikaa. 
Pelkään menettäväni tämän uskomattoman hienon ystävyyden. 
Eikä se mitään muuttaisi. Tai ehkä vain huonompaan suuntaan, nimenomaan sillä, ettei hän enää halua olla tekemisissä kanssani.

Silti halkean.
Haluan hänet viereeni.
Nauraa, keskustella hänen kanssaan.
Nukahtaa hänen viereensä.
Itkeä hänen olkapäätään vasten.
Olla hänelle läsnä.
Haluan häntä.
Haluan hänet.

Beautiful thought.
Yet still a dream.
Dream where yearning becomes a nightmare.
Loving you is masochism
and I like it